Jyväskylä

En tiedä enkä muista kuinka miljoona kuvaa minulla on Kuokkalan sillasta tai Jyväskylän satamasta. Tuhottomasti joka tapauksessa.  

Olen asunut tässä kaupungissa vuosia ja sitä ennen kunnassa, joka nykyään kuuluu Jyväskylään sekin. Kävin koulustani (peruskoulu + lukio) yhdeksän vuotta koulua "kaupungissa", ja nyt opiskelen Jyväskylän yliopistossa tietojärjestelmätiedettä valmistuakseni ehkä noin vuoden päästä kauppatieteiden kandidaatiksi.

Oma kotikaupunki kullan kallis? 

Ei ihan. En ole syntyperäinen keskisuomalainen enkä oikein koskaan ole kokenut kuuluvani näille seuduille ja tähän kultuuriin ja kaupunkiin sun muuhun. Fiilis on vain vahvistunut vuosien myötä, mutta tilaisuutta vaihtaa maisemaa turvallisesti, fiksusti ja järkevästi ei ole tullut. Tiedättehän, sillätavalla työn, opiskelupaikan tai toisen ihmisen perässä, kuten aikuiset ihmiset yleensä lähtevät.

Eikä oikeastaan ole tullut nytkään, mutta sen sijaan näillä jalansijoilla pysymistä puoltaneille tekijöille, monille, monimutkaisille ja monituisille, on viimeisen vuoden aikana tapahtunut kaikenlaista. Opiskelupaikka on ja pysyy ja kandidaatintutkinto on järkevintä suorittaa loppuun ja katsoa sen jälkeen eteenpäin - todennäköisesti ihan toisille aloillekkin -, mutta kun eletään 2010-lukua (ja vielä IT-tiedekunnassa), on etäopiskelu enemmän kuin mahdollinen vaihtoehto. Näitä aikani pohdittua ja punnittuani pääsin vihdoin oikeasti toteutettavissa olevaan ja suunnitelmaan, sellaiseen jota olen hautonut lukion puolestavälistä saakka.

Muutan keväällä Turkuun.

 

On oletettavaa, että ensimmäiset puoli vuotta tai jopa vuoden saan opiskelujen takia käydä lähes viikoittain Jyväskylässä, mutta ei se mitään. Sitten matkustetaan. Niin matkustettiin abikeväälläkin pääsykoevalmennuksen perässä. Ei se haittaa.
Olen vähän kääntynyt ajattelemaan, että jos asiat eivät perinteisin keinoin järjesty ja kuitenkin vaivaavat ja haittaavat elämää, niin täytyy siirtyä epätavallisempiin konsteihin ja toimintatapoihin. Tämä taitaa olla juuri sitä...