Tai eilen. Tai toissapäivänä.
Minä heräsin aamulla suhteellisen
hyvin nukutun yön jälkeen, lähdin yliopistolle lukemaan kahteen
tenttiin. Sain luettua ihan hyvin, kävin tekemässä ne tentit ja
sain vastattua molempiin, ihan suhteellisen järkevästi. Chillailin
ainejärjestön oleskelutilassa jutellen rennosti ja hyväntuulisesti
muiden opiskelijoiden kanssa. Kotiin palattuani kokkasin ja söin
hirmuisen hyvää sienipastaa. Vähän aikaa torkuttuani päätin
vielä jaksaa lähteä tanssitunnille ja hyvä niin, koska kivaa oli
ja jotain ehkä opin ja osasinkin – enkä murehtinut juuri lainkaan
sitä miten kömpelöltä ja tyhmältä näytän silloin kun en
osannut, kunhan muistin olla vilkaisematta peiliin. Juhlistin
opiskeluviikon loppua pussillisella irtokarkkeja.
Tiivistetysti ja yksinkertaistettuna
siis nukuin, opiskelin, vietin aikaa ihmisten kanssa ihan ihmisten ilmoilla, laitoin ja söin
ruokaa ja liikuin. Selvisin ja olin hetkittäin jopa iloinen, lähes onnellinenkin.
Mutta hei, eihän tossa ole mitään
ihmeellistä, sä ehkä ajattelet. Että tylsää ja tavallista, ehkä
jopa laiskaa. Noihan ovat kaikki tai vähintäänkin suurin osa ihan itsestäänselvyyksiä.
Eivät kaikille. Tiedän useita ihmisiä, nuoria ja vanhoja, joiden elämässä ei ole itsestäänselvyys nukkua ja syödä hyvin, liikkua, tehdä töitä tai opiskella ja sosialisoida, liikkua ihmisten ilmoilla. Niitä, joista en tiedä on paljon, paljon enemmän. Eivätkä ne asiat ole aina ole tai ole olleet mullekkaan täysi itsestäänselvyys. Ehkä juuri siksi maltan tällaisten päivien jälkeen pysähtyä miettimään ja huomaamaan, kuinka paljon niiden varaan rakentuu aivan normaalissa arjessa. Ja olemaan tyytyväinen siitä mun tylsästä, tavallisesta ja varmasti monen mielestä aika laiskasta ja vähän sisältäneestä päivästäni.
Mikset sä biletä? Miksi sua ei ikinä näy missään? Mikset käy töissä niin kuin monet muut opiskelijat? Voiko muka oikeasti olla niin vaikeeta...
Tällä maailmalla ja yhteiskunnalla on taipumus haluta aina lisää, lisää ja lisää. Ja sitäkin, että kaikki eläisivät samoilla reunaehdoilla ja toimisivat kuten kaikki muut rajatun ikä/opiskelu/työryhmän tai -ympäristön jäsenet. Siinä sivussa vihjaillaan, että muussa tapauksessa olet jotenkin toisarvoinen, laiska, tyhmä, saamaton, viitsimätön, kehno ihminen. Tai ainakin ihmetellään suureen ääneen jotain viitaten juuri siihen ikään tai stereotypisoituun elämänvaiheeseen sun muihin ulkoisiin tekijöihin. On olevinaan velvollisuus, suuri palvelus tai vähintäänkin jokamiehen oikeus kritisoida.
Ainakin niin kauan, kun ei ole oma lehmä ojassa.
Elämä tässä maailmassa on loppupeleissä aika arvaamatonta ja ennustettavissa olematonta, välillä tolkuttoman epäreilua ja joskus jopa julmaa touhua. Suurin osa niistä asioista, jotka voivat muuttaa osan tai kaikki edellämainituista arjen kulmakivistä itsestäänselvyyksistä yleellisyydeksi - tai vain kaukaisiksi haaveiksi - eivät kuljeksi ympäriinsä kello kaulassa tai katso ikää, varallisuutta, koulutusta, sukupuolta jne. Eikä niitä yleisesti ottaen valita tai ehdoin tahdoin oteta osaksi elämäänsä. Ne tulevat ja tapahtumat kutsumatta ja vasten tahtoa, yleensä pahimpaan mahdolliseen aikaan - toisaalta niille harvoin hyvää ja toivottavaa aikaa edes on. Toisin sanoen, koskaan ei voi olla varma, että se et ole huomenna sinä, joka saa taistella kyvystään tehdä työtä, syödä, nukkua, liikkua, tuntea ja kokea, olla tässä ja läsnä.
Ja vaikket olisikaan (enkä missään tapauksessa toivo että olisit, usko pois), kannattaa joskus pysähtyä miettimään sitä omaa elämää ja arkeaan. Huomaamaan niitä tärkeitä perusasioita ja pieniä hetkiä, jotka tekevät päivästä onnistuneen tai hyvän. Tai edes sellaisen, että siitä selviytyy seuraavaan päivään. Arvottaa ne oman, ei ympäristön tai yhteiskunnan tai muun ulkopuolisen kehyksen antaman asteikon mukaan ja olla tyytyväinen juuri siihen mihin itse tahtoo kokematta syyllisyyttä tai häpeää siitä, ettei se jonkun toisen mielestä ehkä ole yhtään mitään, varsinkaan mainitsemisen arvoista. Ja hei, ole itsellesi armollinen. Tänään oli tänään, jos juuri mikään ei onnistunut, ei sekään ole maailmanloppu. Huonot päivät ovat osa kaikkien elollisten olentojen elämää. Huomenna yritetään uudestaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti