Kun kulkee kamera mukanaan suurimman osan päivistä, otetut kuvat liittyvät usein väistämättä elämäntapahtumiin, hetkiin ja vaiheisiin. Osa voimakkaammin kuin toiset. Myöhemmin kuvia ja niiden päivämääriä selatessa mieleen tulee kymmenittäin muistoja.
Valokuvaamisen lisäksi elämässäni toinen huomattavan iso harrastus - tai pikemminkin elämäntapa tässä vaiheessa - on musiikki, nykyään enimmäkseen kuuntelemisen muodossa. Koska musiikkia soi korvissa päivittäin, löytyy kappaleidenkin puolelta voimakkaita assosiaatioita hetkiin ja päiviin.
Valokuvaamisen lisäksi elämässäni toinen huomattavan iso harrastus - tai pikemminkin elämäntapa tässä vaiheessa - on musiikki, nykyään enimmäkseen kuuntelemisen muodossa. Koska musiikkia soi korvissa päivittäin, löytyy kappaleidenkin puolelta voimakkaita assosiaatioita hetkiin ja päiviin.
Joskus kuvat ja musiikki kohtaavat toisensa:
Hailuoto 2013
The 69 Eyes - Forever More
Ajoin aika ison osan pohjoisenreissusta, etenkin takaisintullessa. Pitkä ja väsymyksentäyteinen matka meni aikalailla napit korvilla ja tuon nimenomaisen biisin kanssa. Taisipa se Doriksen kanssa tehdyllä aamukävelylläkin soida aika nonstoppina.
Tallinna 2013
Nomy - Chasing Ghosts
Reissun kuvat eivät ole kummoisia, ainakaan ne joihin eniten fiilistä sisältyy. Koiranäyttelyreissuilla harvoin pääsee juurikaan kaupunkia näkemään eikä tämä matka ollut siitä poikkeus. Viruhotellin ylimpien kerrosten ikkunasta avautunut näköala öiseen Tallinnaan oli kuitenkin todella upea, ja henkilökohtaisesti rakastan yömaisemia ja -valoja. Mainittu biisi toimi taas kerran lähinnä ajomusiikkina, mutta soi se päässä hieman muutoinkin, matkaa edeltäneeseen iltaan kun mahtui jonkin verran pohtimista aiheuttaneita asioita joiden johdosta tuli käytyä läpi aika paljon muistoja.
Jenni Vartiainen - Elämänperhonen
Ihan sen ensimmäisen louhosreissun kuvat ovat kännykkäkamerakuvia, joten niistä tähän vain se ensimmäinen fiilisotos. Ennen kuin minulle selvisi, millainen kyseinen paikka on, oli ajatukseni vain käydä eräänä kuuman kesäpäivän iltana Silvan ja Doriksen kanssa pikkaisen pidempi kaupunkilenkki, mutta päädyinkin sitten hetken google mapsia tutkittuani katsomaan mitä metsä/puistoalueella erään tien päässä olisi. Elämänperhonen oli soinut sinänsä jo koko päivän, mutta sen lenkin alussa kävi sitten kaikenmoista jonka vuoksi se soi paitsi koko ensimmäisen, myös toisen reissun ajan ja koko paikka kuvineen assosioituu edelleen hyvin voimakkaasti Vartiaisen kappaleeseen - hyvässä ja pahassa. Toisella kerralla otin mukaan vain Doriksen ja kameran. Harmi kyllä ensimmäisen reissun maaginen usva loisti silloin poissaolollaan, mutta aika kivoja otoksia kukkamerestä silti sai.



Ei kommentteja :
Lähetä kommentti