Hyvästi

Aziz Yagane

2005 - 9.12.2014

Greta. Reetta. Riepu. Reppana. Hilipatitippa. Mummokoira.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Gretalla niitä oli oikeasti kymmenittäin, liittyen kaikkiin sen kummallisiin tapoihin ja luonteenpiirteisiin. Neiti hoiti itse mani- ja pedikyyrinsä, kalisutti hampaitaan kuin kalkkarokäärme paitsi kylmissään, myös silloin kun oli suunnattoman onnellinen. Tervehtiessä rakkaita ihmisiä korvat piti aina laittaa taakse lepakkoasentoon, samoin ulvontakonsertto oli taattu - vielä viimeisinä vuosinakin kun kurkunpäävian vuoksi ääni oli lähinnä kähinää. Mitä sellainen sivuseikka nyt muka ketään haittaisi. Jänispartio oli pystyssä joka ainoa yö ainakin sen vartin kerrallaan. Hälytyksiä tuli tasaisin väliajoin. Ruokakupilla steppailut, lehtien ja kaiken liikkuvan perään loikkiminen, nuoruusiän sohvanpurkuinto, pakkomielle purkaa kaikki annetut lelut lähestulkoon atomeiksi tai ainakin katsoa mitä niiden sisällä on... Lista olisi loputon.

Gretan tie päättyi Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa tiistaina 9. joulukuuta edellisen päivän äkillisen rytmihäiriön jälkeen todettavissa olleen sydänsairauden/sairauksien (emme vielä ennen avaustulosta tiedä monestako ei sairaudesta sen kohdalla oli kyse, epäilys on että useammasta kuin yhdestä eli jo varmistetusta läppäsairaudesta) pahenemisvaiheen johdosta. Lääkitysten lisääminen ei enää ollut mahdollista eikä niistä riittävää hyötyä etenevän, väistämättä kuolemaan johtavan sairauden kohdalla siinä vaiheessa olisi ollutkaan. Mummokoira sai nukahtaa nätisti syliini. Kaikista kolmesta viimeiselle matkalleen saattamastani omasta koirasta se taisteli rauhoitetta ja nukahtamista vastaan kaikista vähiten, ei oikeastaan taistellut lainkaan. 

Hyvää pupujahtia siellä jossain, Greta! Uma on varmasti ollut vastassa <3