Minulla on vinttikoiria. Viisi kappaletta. Kolme salukia ja kaksi afgaaninvinttikoiraa. Greta, Silva, Doris, Saga ja Chester ovat iso osa elämääni. Pilven päältä laumaa katselee vielä ensimmäinen vinttikoirani, saluki Uma.
Noin yleisesti vinttikoirat eivät ole ihan niin käsittämättömiä olentoja kuin aina joskus väitetään (tai no, vähemmän älykäs Doris-saluki kyllä on), mutta juostessa niillä tuntuu usein olevan niin sanotusti vintti pimeenä. Saati jos edessä on viehe...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti